Maljojen vitonen

alakulo, pettymys, suru

Kaikki mitä rakastamme, on joskus poissa. Niin se vain on. Se on kipeää ja käsittämätöntä. Tätä symboloi kolmesta maljasta maahan kaatunut vesi.

Maljojen vitonen on kutsu kohtaamaan vaikeat tunteet. Pukeudu suruvaatteisiin. Lyyhisty. Itke. Huuda. Vaikeroi. Ryve. Tunteet voivat olla perua jopa edellisten sukupolvien traumoista tai lapsuuden haavoista. Tunne ne, jottet pado niitä sisälläsi. On turvallista surra.

Alavire voi olla hienovaraistakin. Melankolia voi yllättäen vallata mielen loppukesän festivaaleilla. Surumielisen musiikin kuuntelu voi myös olla tapa käsitellä elämän raadollisuutta. Esimerkiksi maljojen vitosen tunnelmien lohtulauluksi sopii erinomaisesti Simon & Garfunkelin kappale Bridge over Troubled Water.

Sanonnan ”älä itke kaatunutta maitoa” on tarkoitus tsempata, mutta välillä saa ja täytyykin itkeä. Vaikka lohduttomuutta on vaikea kohdata, tunteita ei tulisi vähätellä. Sanotaan, että kaikista suruista ei pääse yli, vaan niiden kanssa vain oppii elämään.

Kortti kertoo myös täyttymättömistä odotuksista. Aina asiat eivät mene toiveiden mukaisesti. Sitä sattuu. Angstaa hetki: ”MIKÄÄN ei KOSKAAN onnistu”. Ja sitten: unelmoi taas.

Kaksi maljaa seisoo vielä pystyssä selän takana. Ne muistuttavat, että aina on toivoa – silloinkin, kun ei siltä tunnu. Joskus uudet mahdollisuudet vielä näyttäytyvät sinulle.

Entä mitä maahan kaatuneesta vedestä usein sanotaan? Vesi ei enää ole maljoissa, mutta maasta vesi imeytyy maaperään ja edelleen taustalla virtaavaan jokeen. Jollain tapaa mikään ei koskaan kokonaan häviäkään.

Kaikki on ohimenevää. Myös syvimmät alhot. Kaikki on lainaa. Myös meille kaikkein rakkaimmat asiat. Siitä huolimatta tai juuri siksi on tärkeää uskaltaa rakastaa.