V Ylipappi

yhteiskunta, kulttuuri, opettaminen ja opiskelu

Lapsen sosiaalistuminen alkaa syntymästä. Lapsi oppii kielen, omaksuu tavat ja hänet kasvatetaan yhteisönsä jäseneksi. Hän imee tietoa kuin sieni. Niinpä vaikka yksilö onkin ainutlaatuinen, hän on aina myös kasvatuksensa, kulttuurinsa ja aikansa tuote.

Ylipappi edustaa kaikkea kollektiivista: kieltä, instituutioita, ideologioita ja perinteitä. Siis pinnan päälle putkahtaneen sieniyksilön valtavaa maanalaista rihmastoa.

Olemme riippuvaisia toinen toisistamme, minkä takia tarve kuulua ryhmään on suuri. Omien ja ryhmäsi näkemysten välillä voi kuitenkin olla eroja. Joskus sosiaalinen hintalappu valtavirrasta poikkeamiseen on kova ja epätavallisia valintojaan voi joutua perustelemaan. Niistä voidaan jopa rankaista. Aina mukautuminen ei hankaluuksistakaan huolimatta ole mahdollista. Kuten Glennon Doyle kysyy kirjassaan Kesytön: ”Kuka olit ennen kuin opit, millainen pitäisi olla?”

Ylipappi edustaa yhtäältä patriarkaattia ja kapitalismia, toisaalta joulua, kirjastoa ja saunaperinnettä. Normit eivät siis ole vain pahoja tai hyviä. Pahimmillaan rakenteet ja ideologiat sortavat. Parhaimmillaan perinteet liittävät yksilön osaksi kollektiivista jatkumoa.

Ylipappi edustaa myös opiskelua ja opettamista. Todellisen opettajan tavoite on lisätä tietoisuutta, ei nostaa itseään jalustalle. Aktiivinen oppija kyseenalaistaa ja reflektoi. Älä siis seuraa guruja sokeasti, vaan kuuntele itseäsi ja muista lähdekritiikki. Ylipapitkin ovat vain ihmisiä.

Kortissa on usein avaimet. Ne edustavat vastauksia. Etsi niitä! Ihmiskunta on takuulla pohtinut samoja kysymyksiä jo ennen sinua. Ja muista, että todellinen avain on kriittinen ajattelu. Valmiita vastauksia ei olekaan.