Miekkojen seiska

epärehellisyys, oveluus, ristiriita

Haluamme ajatella olevamme rehellisiä, mutta kaikki taivuttelevat totuutta tiedostamattaan ja tietoisesti, hyvää ja pahaa tarkoittaen. Valkoiset valheet ovat osa normaalina pidettyä käytöstä. Täydellinen rehellisyys näyttäytyy jopa epäkohteliaana tai huvittavana! Mitä oikeanlainen rehellisyys siis oikeastaan on?

Totuuden taivuttelun taustalla on usein tunne siitä, että totuus sellaisenaan ei riitä tai että sen seuraukset olisivat liian kovia kestettäviksi. Valehtelemme miellyttääksemme muita, väistääksemme hankalia keskusteluja ja tavoitellessamme valtaa tai hyötyä.

Valehtelun taustalla voi myös olla halu pitää yllä hyvää kuvaa itsestä tai tunne siitä, että mikään muu keino ei toimi. Kaapissa eläminen on henkisesti kuormittavaa, ja valehtelu kulkeekin usein käsi kädessä häpeän kanssa.

Aina kaikkia korttejaan ei kannata paljastaa. Ovela bluffi pokeripöydässä ja harhautukset jalkapallokentällä kuuluvat pelin henkeen. Avoimuus on usein hyvästä, mutta vältä liikaa sinisilmäisyyttä.

On ihmisiä, joilla on ilmiömäinen kyky selvitä tilanteesta kuin tilanteesta puhumalla. Toki taitavassa diplomatiassa ja poliitikkomaisessa tavassa olla vastaamatta kysymyksiin on iso ero. Opi siis bongaamaan tekosyyt ja selityksen maku – myös omissa puheissasi.

Moni tunnistaa itsessään huijariajatuksia. Huijari on vakuuttunut, että hän on onnistunut uskottelemaan muille olevansa todellista kyvykkäämpi. Todellisuudessa tällainen huijari ei ole huijannut ketään muuta kuin itseään.

Kognitiivinen dissonanssi on psykologinen ristiriita, joka syntyy, kun ajatukset ovat ristiriidassa toiminnan kanssa. Tunne on niin epämukava, että ihminen päätyy välttelemään totuutta. Ehkä rehellisyys itselleen onkin kaikista haastavinta.